Mikko Nisula: Pianokonsertto ”Kesäyön kaupunki” (2018)
FCS-301
Orkestraatio: 2222 – 4230 – 2 perc. – piano solo – strings
Kesto: 20 min.
Osat: I Drammatico, II Poetico, III Capriccioso
Omistettu Kirill Kozlovskille


”Pianokonserttoni syntyi Kirill Kozlovskin tilauksesta ja Suomen Kulttuurirahaston sekä Teoston tuella vuoden 2018 aikana. Konsertossa on romanttis-impressionistista hurmiota hitaassa osassa ja Prokofjev-tyyppistä motorista menoa finaalissa. Ideana minulla oli kuvata kesäistä suurkaupunkia, eli johonkin kesäkonserttiin se sopisi hyvin, esimerkiksi ranskalaisen tai venäläisen ohjelmiston sekaan. On siinä toki myös jonkin verran sitä paljon puhuttua suomalaistakin musiikkia. Ensimmäinen osa on erikoinen, koska siinä liikutaan erilaisissa tyyleissä, mikä johtaa aikamoiseen – paikoitellen jopa humoristiseen – draamaan solistin ja orkesterin välillä. Näin siksi, koska mielestäni monista konsertoista nimenomaan puuttuu draamaa. Toisekseen ajattelen, että teoksessa on myös jonkinlaista ”positiivista postmodernismia’” jossa jotain uutta rakennetaan vanhoista elementeistä, eikä niin päin, että jotain olemassa olevaa tyyliä esiteltäisiin vain siksi, että se voitaisiin hetken päästä tuhota – tämä kun tuppasi olemaan vanhemman polven postmodernismissa tapana, erityisesti Alfred Schnittkellä.”